Miksi ajattelu uuvuttaa?

Kun vedän leukoja, liike loppuu reilusti ennen kuin pääsen kahteenkymmeneen asti. Tätä selittää se, että suoritushetkellä lihaksissani olevat energiavarastot hupenevat. Mutta miksi myös ajattelutyö uuvuttaa?

Kognitiivinen väsymys

Psykologisissa tutkimuksissa 1900-luvun alkupuolelta alkaen on toistuvasti havaittu, että koehenkilöiden vastausajat pitenevät ja virheiden määrä kasvaa, mitä kauemmin he ovat tehneet yhtäjaksoisesti vaativia ja usein yksitoikkoisia ajatustehtäviä. Tätä suoritustason heikkenemistä pidetään kognitiivisen väsymisen merkkinä (cognitive fatique). Tämä väsyminen on sitä suurempaa, mitä vaativampia tehtäviä henkilöt tekevät. Vastaavasti suoritustaso paranee pienen tauon tai helpon välitehtävän jälkeen. Nämä edellä mainitut tulokset ovat meille kaikille kokemuksellisesti itsestäänselvyyksiä.

Loppuuko aivoistakin energia?

Pitkään psykologiassa oli voimissaan ajatus siitä, että ajattelutyön aiheuttama väsyminen johtuu aivojen energiavarastojen hupenemisesta (ego depletion). Tätä teoriaa tuki tutkimustulokset, joiden mukaan sokeria sisältävien juomien juominen kesken aivoponnistelun lisäsi koehenkilöiden jaksamista. Kuitenkin myöhemmissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että pelkkä sokerimehun maistaminen suussa ja sylkäiseminen pois lisää jaksamista. Lisäksi ihmisten suoritustaso paranee silloin kun heille kesken tehtävän ilmoitetaan, että hyvästä suoriutumisesta saa aiemmin luvattua suuremman palkinnon. Kyse ei siis voi olla pelkästään aivojen energiavarastojen hupenemisesta, vaan jostain muusta, mutta mistä?

Motivaationaalinen väsyminen

Aivotutkijat Tanja Müller ja Matthew Apps (2019) esittävät koosteartikkelissaan, että parhaiten ajattelutyön aiheuttamaa suoritustason laskua selittää niin sanottu motivaationaalinen väsyminen (motivational fatique). Hieman yksinkertaistettuna heidän mukaansa päässämme on useista aivoalueista koostuva systeemi, joka (ei-tietoisella tasolla) jatkuvasti laskee käsillä olevan tekemisen (a) palkitsevuuden suhdetta (b) arvioituun työläyteen ja onnistumisen edellytyksiin sekä (c) siihen kuinka kauan tehtävän parissa on jo pinnistelty (Ks. kuva). Näiden muuttujien perusteella aivot summaavat, kuinka motivoiva (tärkeä) on tämä käsillä oleva tehtävä. Mitä kauemmin olemme puuhailleet yhden tehtävän parissa, sitä heikompi alkaa olla tämän laskelman tulos. Kun motivaatiotaso laskee tarpeeksi alas, keskittyminen herpaantuu, koemme kognitiivisen väsymisen tunnetta ja mielemme haluaa siirtyä joko levon tai motivoivamman tehtävän pariin ("Pitäisiköhän tähän väliin tsekata some ja sähköposti?"). Tämän mallin mukaan kognitiivinen väsyminen on tunne, joka vihjaa, että kannattaisi tehdä jotain muuta ja palkitsevampaa. Riippuu tilanteesta, kannattaako kyseistä vihjettä noudattaa. Edellä mainitun mallin muuttujien lisäksi keskittymiskykyymme vaikuttaa vireystila sekä se, mitä muita mahdollisia puuhia on välittömästi tarjolla (häiriötekijät).

Motivaationaalisen väsymisen malli on biologisesti järkevä. Me ihmiset ja eläimet olemme olentoja, joilla on useita tarpeita ja tavoitteita. Täten aivoissamme on oltava mekanismi, joka saa meidän irtaantumaan yhdestä tehtävästä, jotta myös muut tarpeet tulevat tyydytettyä. Jos majava rakentaa flow-tilassa päiväkausia putkeen patoa eikä muista hankkia välillä ravintoa, on hän jonkin ajan kuluttua entinen majava eikä täten saa geenejään jatkoon.

Mikä auttaa jaksamaan?

Edellä mainitut keskittymiseen vaikuttavat tekijät antavat vihjeitä siihen, kuinka töihin keskittymistä voi parantaa. Voimme lisätä tehtävän arvoa esimerkiksi lupaamalla pomolle, että raportti valmistuu lounaaseen mennessä. Uskoa onnistumiseen voi lisätä fiksulla tavoitteiden asettelulla, armollisella itsearvioinnilla ja jakamalla tehtävät pienempiin osatehtäviin, joiden loppuun suorittaminen on oma saavutuksensa. Työskentelyä kannattaa palastella, jotta vältämme epämiellyttävän pinnistelyn. Häiriötekijöihin voi vaikuttaa muokkaamalla fyysistä ja digitaalista ympäristöä sellaiseksi, että se tukee käsillä olevan tehtävän tekemistä. Vireystilaan voi vaikuttaa terveillä elämäntavoilla ja vaativat tehtävät kannattaa ajoittaa niihin hetkiin, kun olemme luontaisesti parhaimmillamme.

Inspiraation lähteet

Hockey, R. (2013). The psychology of fatigue: Work, effort and control. Cambridge University Press.

Müller, T., & Apps, M. A. (2019). Motivational fatigue: A neurocognitive framework for the impact of effortful exertion on subsequent motivation. Neuropsychologia, 123, 141-151.