Vahvistusharha ja faktat politiikassa

Mitä mieltä olet, kuinka suurelta osin seksuaalinen suuntautumien on synnynnäistä? Tuttavapiirissäni tyypillinen vastaus on, että se on täysin geenien määräämää. Jos taas asiaa kysyy lääkäri ja kansanedustaja Päivi Räsäseltä, niin vastaus on lähempänä nollaa. Kumpikin vastaus on todennäköisesti väärin. Eikö ole hassua, että koulutetuilla ihmisillä voi olla tällaiseen pohjimmiltaan empiiriseen kysymykseen niin erilaiset vastaukset?

Voiko vahvistusharhassa olla järkeä?

Edellä mainittua vastausten eroa selittää osittain vahvistusharha (confirmation bias), jonka takia me ihmiset keskitymme tiedon etsimisessä ja sen merkityksen arvioinnissa ennakkokäsityksiämme vahvistaviin argumentteihin. Voimakkaimmillaan nämä ennakkokäsitykset ovat sellaisia vakaumuksia, joita mikään uusi tieto ei pysty horjuttamaan.

Koska tieto ei ole aina luotettavaa, on järkevää, että suhtaudumme uuteen tietoon pienellä varauksella. Jossain määrin vahvistusharhassa on siis järkeä. Kuvitellaan, että lääkäri lukee yksittäisen tutkimuksen, jonka mukaan poliorokote ei suojaa kyseiseltä taudilta. Varmaan ei ole viisasta, että hän tämän yksittäisen tiedonmurun perusteella heittää romukoppaan aiemmat uskomuksensa koskien kyseistä rokotetta. Jos taas tällaisia tutkimustuloksia alkaa tulla useita, on siinä vaiheessa tietenkin järkevää, että kyseisen lääkärin uskomukset asian suhteen muuttuvat. On siis viisasta suhtautua omien uskomusten vastaiseen tietoon epäilevästi, mutta olla myös tarpeen mukaan valmis päivittämään näkemyksiään.

Järki palvelee identiteettiä

Professori Dan Kahan on julkaissut masentavia tuloksia siitä, kuinka Yhdysvalloissa ennakkouskomukset (poliittiset näkemykset) vaikuttavat ihmisten kykyyn arvioida ja prosessoida uutta tietoa. Kahanin tutkimuksessa koehenkilöille annettiin matemaattinen tehtävä, josta oli kaksi erilaista versiota. Toisessa versiossa (a) oikein suoritetun laskutehtävän vastaus oli, että aseenkanto-oikeuksien rajoittaminen vähentää rikollisuutta. Toisen version (b) oikea vastaus sen sijaan oli, että aseenkanto-oikeuksien rajoittaminen lisää rikollisuutta. Jos koehenkilöille esitetyn tehtävän oikea vastaus oli heidän ennakkouskomuksensa mukainen, he pystyivät melko hyvin ratkaisemaan sen. Jos taas tehtävän oikea vastaus oli heidän ennakko-oletuksensa vastainen, vain harva koehenkilöistä sai ratkaistua sen oikein.

Kahan on myös osoittanut, että mitä enemmän tietoa ihmisillä on jostain poliittisesti jakavasta aiheesta (esim. ydinvoima), sitä jakautuneemmat heidän näkemyksensä ovat. Vastapuoli ei siis välttämättä ole tietämätön ja tyhmä. He vain ovat poimineet eri faktat kuin sinä. Tätä valikoivaa tiedon hankintaa voimistaa sosiaalisen median algoritmit. Enää sinun ei tarvitse valikoida mihin uutisiin kiinnittää huomiota, Facebook tekee tämän valinnan puolestasi😉

Lisäksi yksittäisen ihmisen kannalta on "järkevää" uskoa samoin kuin kaveritkin uskovat. Esimerkiksi sillä ei ole merkitystä, millaista on minun mielestäni oikeudenmukainen verotus. Yksittäisenä ihmisenä en juurikaan pysty vaikuttamaan Suomen verotukseen. Merkittäväksi uskomukseni muuttuu silloin, kun se eroaa vahvasti kavereideni näkemyksestä. Seurauksena voi olla sosiaalista syrjintää, sekä sosialistin tai ahneen kapitalistin -leima. Täten yksilönä minun on "järkevämpää" ajatella ja uskoa samoin kuin kaverini.

Uteliaisuus auttaa

Jos vahvistusharhan takia tiedon lisääntyminen jostain aiheesta vain vahvistaa ennakko-oletuksiamme, onko mitään tehtävissä? Voiko ymmärryksemme koskaan aidosti lisääntyä?

Kahanin mukaan vastaus tähän pulmaan on uteliaisuus. Uteliaisuus tarkoittaa kiinnostusta oppia ja ymmärtää jotain asiaa. Hänen tutkimuksissaan ihmiset, jotka suhtautuivat poliittisesti merkittävään tieteelliseen tietoon ensisijaisesti uteliaasti, muuttivat näkemyksiään tiedon lisäännyttyä. Uteliaasti asioihin suhtautuvien demokraattien ja republikaanien näkemykset yhtenivät esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta sitä myötä, kun heidän tietämyksensä kasvoi. Minä itse yritin toteuttaa uteliaisuutta seuraamalla Yhdysvaltojen vaaleja sekä suomalaisen median että republikaanien äänenkannattajan Fox Newsin välityksellä, mikä kyllä hetkittäin tuntui raskaalta. Foxia katsoessa ajoittain mieleni valtasi pakkoajatukset: " v***u mitä sontaa"😉

Päämäärät ratkaisevat

Viisas monitieteilijä ja ystäväni Esa Palosaari on summannut tämän hienosti: Järki palvelee tunteilla latautuneita päämääriä. Jos tavoitteena on oman poliittisen identiteetin vahvistaminen, järki etsii tälle perusteita. Tarvittaessa laskee laskutehtävän väärin. Jos taas päämääränä on aidosti ymmärtää jotain asiaa, myös tähän järjenkäyttö on oiva työkalu.

Ps. Arviot siitä, kuinka suuri osuus seksuaalisesta suuntautumisesta selittyy geeneillä, vaihtelee paljon (27 - 76%) *. Kuitenkin siitä voi olla melko varma, että oikea vastaus ei ole 0% eikä 100%. Tämänkin asian suhteen olen valmis muuttamaan uskomuksiani uuden tiedon myötä.

* Rodriguez-Larralde, A., & Paradisi, I. (2009). Influence of genetic factors on human sexual orientation. Review. Investigacion clinica, 50(3), 377.